SoleCRISSiirtymälinkkiEtusivuSiirtymälinkkiKäyttöohjeSiirtymälinkkiRekisteriselosteSiirtymälinkkiKirjautuminenHAKA-kirjautuminen

Tieteelliset esitykset
      
Tämä on asiantuntijatehtävän katselusivu. Tällä sivulla voit katsella asiantuntijatehtävän perustietoja. Jos haluat päästä muokkaamaan asiantuntijatehtävän tietoja siirry asiantuntijatehtävän muokkaussivulle alalaidassa olevalla toiminnolla.


Kallionsivu Mikko - KUOLEVAN HOITO OPPIKIRJAN MUKAAN: KUOLEMISEN TAITO 1400–1700 –LUVUILLA - Surukonferenssi 2016 (21.-22.4.2016) - 22.04.2016


Laji Tieteelliset esitykset
Esityksen tyyppi Muu esitelmä
Tekijät Kallionsivu Mikko 
Yliopiston ensimmäinen tekijä
Ensimmäisen tekijän yksikkö Ei yksikkötietoa
Esityksen / posterin nimi KUOLEVAN HOITO OPPIKIRJAN MUKAAN: KUOLEMISEN TAITO 1400–1700 –LUVUILLA 
Esityksen ajankohta 22.04.2016 
Konferenssin /tilaisuuden nimi Surukonferenssi 2016 (21.-22.4.2016) 
Maa Suomi
Kaupunki Tampere 
Konferenssin/tilaisuuden kansainvälisyys Ei
Lisätiedot Tarkastelen esitelmässäni kirjallista ars moriendi -perinnettä surun kohtaamisen ja saattohoidon näkökulmasta. Ars moriendi, kuolemisen taito, on katolinen ja protestanttinen kristillinen kirjallisuusgenre. Se kukoistuskausi sijoittuu myöhäiskeskiajan ja uuden ajan alun taitteeseen. Genren tarkoituksena on auttaa kuolevaa ja tämän hoitajia kohtaamaan kuolemiseen liittyvät fyysiset, henkiset ja hengelliset haasteet.

Ars moriendi muodostui saattohoidon käsikirjoista. Tyypillinen kuolemisen opas oli hyvin käytännönläheinen. Se sisälsi tekstiä ja myös lukutaidottomille suunnattuja, havainnollistavia puupiirroskuvia. Kuolevaa valistettiin siitä, mitä elämän viime hetkillä oli odotettavissa ja minkälainen asenne on suotuisa sielun kohtalolle tuonpuoleisessa. Kuolevan omaisille ja ystäville tarjottiin käytännön neuvoja kuolevan hoitamiseen. Tyypillinen ars moriendi sisälsi lisäksi asiaankuuluvia rukouksia ja hengellistä tietoutta. Erityisen kiintoisaa niissä on se, että niissä avustajia opastetaan toimimaan myös hengellisinä paimenina virallisten auktoriteettien ollessa estyneitä.

Kuolemisen oppaiden suosio oli parhaimmillaan erittäin suuri. Ne vastasivat hyvin aikakautensa ihmisten tarpeisiin. Oppaat myös paljastavat paljon eurooppalaisesta kuolemankulttuurista aikana, jolloin elämä oli hyvin epävarmaa. Sodat, kulkutautiepidemiat ja nälänhädät loivat sellaisia psykologisia ja sielunhoidollisia haasteita, joiden kohtaamiseen tarvittiin aivan erityistä herkkyyttä. Tarkastelen genreä erityisesti juuri kuolemaan ja epävarmuuteen liittyvien, kollektiivisesti jaettujen toiveiden ja pelkojen näkökulmasta. Analysoin myös uskonkiistojen suhdetta genren kehittymiseen; esittelen katolisen ja erilaisten protestanttisten versioiden erityispiirteitä. Kuten osoitan, ars moriendi on terapeuttisesti erittäin onnistunut ja opillisesti joustava genre. Oppaiden tarjoama hyöty on kuitenkin samalla voimakkaan historiasidonnainen. Tarjottuja opetuksia on vaikea tai jopa mahdotonta siirtää nykypäivään. Juuri tämä tekee genrensä hyvin mielenkiintoisen. Sen tarjoama apu ja lohtu olivat aikanaan kiistattomia, mutta samalla tiukasti sidoksissa tietynlaiseen ihmiskuvaan ja uskonnolliseen viitekehykseen. Ars moriendi tarjoaakin paljastavan näkökulman sellaisen kuolemankulttuurin psykodynamiikkaan, joka on kokemuksellisesti kadonnut jo ulottuviltamme.
Suora linkki lukusivulle Suora linkki