SoleCRISSiirtymälinkkiEtusivuSiirtymälinkkiKäyttöohjeSiirtymälinkkiRekisteriselosteSiirtymälinkkiKirjautuminenHAKA-kirjautuminen

Tieteelliset esitykset
      
Tämä on asiantuntijatehtävän katselusivu. Tällä sivulla voit katsella asiantuntijatehtävän perustietoja. Jos haluat päästä muokkaamaan asiantuntijatehtävän tietoja siirry asiantuntijatehtävän muokkaussivulle alalaidassa olevalla toiminnolla.


Kallionsivu Mikko - Varhaismodernin ekokritiikin mahdollisuudet ja mahdottomuudet - KTS-vuosiseminaari 2016: Etiikka, estetiikka, politiikka - 19.05.2016


Laji Tieteelliset esitykset
Esityksen tyyppi Muu esitelmä
Tekijät Kallionsivu Mikko 
Yliopiston ensimmäinen tekijä
Ensimmäisen tekijän yksikkö Ei yksikkötietoa
Esityksen / posterin nimi Varhaismodernin ekokritiikin mahdollisuudet ja mahdottomuudet 
Esityksen ajankohta 19.05.2016 
Konferenssin /tilaisuuden nimi KTS-vuosiseminaari 2016: Etiikka, estetiikka, politiikka 
Maa Suomi
Kaupunki Turku 
Konferenssin/tilaisuuden kansainvälisyys Ei
Lisätiedot Varhaismodernin englantilaisen kirjallisuuden ekokriittinen on erityisen vaikea ”vihreälle” tutkimusotteelle. Varsinainen ekologinen herääminen länsimaissa odottaa vielä syntyään. Lisäksi puhutaan jopa aikakaudesta, jolloin eurooppalainen kulttuuri kadottaa elävän luontosuhteensa. Ajan kirjallisuus keskittyy voimakkaasti ihmiseen.

Luontokeskeisyys ei välttämättä ole termi, joita voisi ongelmitta soveltaa temaattisesti vaikkapa Shakespearen, Sidneyn, Spenserin, Marlowen, Raleghin, Jonsonin, Donnen, and Miltonin tuotantoon. Näille ja muille aikakauden kirjoittajille luonto ”sinällään”, irrallaan taiteen tuottamiseen liittyvän itseymmärryksen tyylitellyistä puhetavoista, on ajattelun periferiaa.

Silti myös varhaismodernissa yhteiskunnallisessa keskustelussa ilmeni myös akuuttia huolta ympäristön tilasta ja ylikulutuksesta. Kirjallisuuskin heijasteli tätä huolta omalla renessanssihenkisellä tavallaan. Lisäksi älyllinen kiinnostus inhimillisistä sekä jumalallisista tekijöistä irrallista, omalakista luontoa kohtaan nosti päätään antiikin luonnonfilosofien tutkimuksen vanavedessä päätään.

Suuri kysymys onkin, mitä erityistä varhaismodernille tyypillinen luonto- tai ympäristötietoisuus voisi tarjota oman itseymmärryksemme syventämiseen.

Analysoin viimeaikaista, nousevaa varhaismoderniin keskittyvää ekokriittistä akateemista tutkimusta. Tarkastellun tutkimuksen pohjalta kysyn myös, voidaanko puhua jonkinlaisesta ”varhaismodernista antroposeenista” – heräämisestä maailmaan, jota ihminen itse hallitsee ja muokkaa voimakkaasti ja josta hänellä on (yhtä aikakauden luontoa koskevaa puhetapaa lainaten) hallitsijana myös vastuu.
Suora linkki lukusivulle Suora linkki